Olemme(ko) etuoikeutettuja!?
Istun un Mijaksen mökin terassilla marraskuisena sunnuntaiaamuna ja ihmettelen taas kerran mielessäni, kuinka etuoikeutettu olen! Saan nauttia auringon valosta ja lämmöstä, ihanasta rauhasta ja levosta tänäänkin. Minua edeltävän sukupolven tavalliset suomalaiset eivät osanneet tällaisesta haaveillakaan, se jäänee myös kaukaiseksi unelmaksi nykyiselle nuorelle polvelle, lapsilleni ja lastenlapsilleni. En ole ansainnut tätä, lahjaahan se on kuten koko elämäni. Harvoin muustan edes olla kiitollinen tästä kaikesta hyvästä, millä taivaallinen Isämme on minua siunannut. Myös siitä vähemmån hyvästä, mitä elämässäni olen käynyt lävitse. Kunpa jaksaisin pimeinä aikoina muistaa, että se paras on vielä edessäpäin, odottaa perillä taivaan kodissa. Eilen oli pyhäinpäivä; muistan kiitollisena kaikkia rakkaitani ja ystäviä, jotka ovat päässeet perille, he ovat saaneet sen hyvän osan, pysyvästi! Paras on meille kaikille muille vielä...
