Pappilanhätävara

Pitkän viileähkön ja välillä jopa hiukan sateisen maalis-huhtikuun jälkeen tänne tuli kesä siinä äitienpäivän tienoilla. Tosin paikallisten mielestä kesä alkaa vasta juhannuksesta, mutta suomalaiselle on kesä kun päivälämpötilat pyörivät + 30 tienoille. Ja minä nautin koko olemuksellani tästä auringon valosta ja lämmöstä sekä lintujen lalukonsertista. Aurinko herätti ensi säteillään minut noin kahdeksalta, se nimittäin lähettää säteensä suoraan sänkyyni ja silmiini. Siitä heti terassille nauttimaan kuumasta kahvista lintujen laulaessa ympärillä. Sitten jossain vaiheessa aamu-uinnille yli 25-asteiseen altaaseen Sakun kiirehtiessä alueen ukko-parlamenttiin, kahvikupposen ääressä parantamaan maailmaa. Maailmanparantaminen olisi kyllä tarpeen, jos se ei jäisi vain mietteisiksi ja sanoiksi. Elämme juuri nyt historiallisia aikoja; Venäjä on sotinut Ukrainassa kohta kaksi kuukautta saamatta -onneksi- juuri muuta aikaan kuin sen, että Suomi ja Ruotsi jättävät NATO-hakemuksensa yhtäaikaa huomen...

 Voiko ihanammin aamun enää alkaa kuin herätä lintujen konserttiin, auringon paisteeseen ja kahvin tuoksuun, käydä aamu-uinnilla lämpöisessä altaassa ja saada luonnonkukkakimppu rakkaaltani… Siitä on 52 vuotta, kun tulin äidiksi vähän etuajassa. Sakari oli juuri sanonut, ettei vielä tarvitse tuoda äitienpäiväkukkaa, kun esikoisen syntymään on n kuukausi aikaa. Minäpä päätin toisin ja seuraavana aamuyönä syntyi pikkuinen esikoistyttäremme ja minä sain kukan ( tohvelikukka 🤣) ja tyttäremme kauniin nykyaikaisen kehdon (johon meillä ei oikeastaan olisi ollut varaa). Nyt on kyllä juhlan aihetta; meitä on siunattu viidellä kauniilla tyttärellä ja 11 terveellä  lapsenlapsella sekä tietysti myös vävyillä. Olisivatpa nuo kaikki tällä Espanjassa kanssamme juhlimassa!  Haikeata oli  vastata nuorimman lapsenlapsen puheluun ja kysymykseen: "Mummi, koska te tulette sieltä Epsanjasta pois, minulla on ikävä sinua!" Niin minullakin sinua ja teitä, nyyh! Kohta on kesä ja kesällä olla...